Kyläilijöitä

Ystävän koira ja kissa on majailleet meillä ystävän ulkomaanreissun ajan. Nahkacollie Figo on Ainon ehdoton bff ja elo on hyvin sävyisää. Meidän riemua on rajoittanut meikäläisen karmea flunssa. Ei olla paljon lenkeille päästy, joten on jouduttu turvautumaan koirapuistoiluun.

Costia vähän jännitti Armin näkeminen, liekkö unohtunut että Armi meillä oli sijaiskodissa puolitoista vuotta sitten.

Haaveilen kyllä toisesta isosta koirasta, mutta vasta sitten kun on Minski-mummusta aika jättänyt ja lapsi on isompi. Tuleva koira on rescue tai kodinvaihtaja, siitä olen varma. Kolme koiraa on ihan liikaa, ainakin tähän rivitalokolmioon. Jos olisi se talo maalla, asia olisi vallan toinen... :) Toistaiseksi tämä kokoonpano on oikein hyvä ja on mukava palata päiväjärjestykseen tassujen määrän suhteen.

Löytöeläimiä auttamassa

Huomasin, että tästä aiheesta en ole juuri kirjotellutkaan..

Kodittomien ja löytöeläinten auttaminen on ollut haave jo pikkulikasta. Kuluneen vuoden aikana olen ihan oikeasti sitä päässytkin tekemään. Sijaiskotilaisia on ollut ensin eläinsuojeluyhistyksen kautta, ja nyt Kainuun Kissanystävien kautta. Olen ehdottomasti kyllä koiraihminen ja ottaisin mieluummin sijaiskotilaisiksi koiria, mutta kissat on alkaneet vallata alaa ja sopivat meidän elämäntilanteeseen, laumaan ja asunnon kokoon nähden paremmin tällä hetkellä.

Sijaiskotilaiset aikajärjestyksessä:

Armi

Luka

 Ruuti

Lissu

Reino

Hilla

Hertta

Kaikki ovat päässeet ihaniin koteihin. Tällä erää sijaiskotilaisia ei varmaankaan tule vähään aikaan tulevan vauvan vuoksi. Kissanystävien toiminnassa olen kuitenkin aktiivisesti mukana sijaiskotivastaavana ja hallituksessa, lisäksi otin nyt päivystettäväksi vielä yhdistyksen puhelimen. Lisätietoa meidän yhdistyksestä löytyy blogista ja kotisivuilta, jotka minun mielestä ovat raikastuksen tarpeessa ulkoasultaan.. :)

Aksaa!

Joulukuusta tähän päivään ollaan treenattu agilityä. Tai aksaa, niin kuin täällä Kainuussa sanotaan. Ohjatuissa treeneissä on käyty noin kerran viikossa, itsekseen harjoiteltu hallilla silloin tällöin. Pari vuotta sitten käytiin alkeiskurssi, nyt jatkettiin alkeis-jatkon kautta mölliryhmään. Ja möllikisoihin on tarkoitus lähteä nyt toukokuussa. Hui!

Kaikki esteet sujuu melkoisen kivasti!

Hypyt
Hyppykorkeus on n. 55 cm. Aino liitää niiden yli, on rakenteeltaan varsin mainio näin vauhdikkaaseen lajiin. Ei juurikaan tiputa rimoja. Takakierrot alkaa sujua. Esteillä eteen lähetystä olisi hyvä harjoitella, vaikka hyvin Aino jo irtoaa minusta.

Keinu
Menee jo oikein nätisti. Tulee vauhdilla, mutta hiljentää niin ettei säikähdä. Naksuttimella opetin kosketuksen kontaktialueelle, ja hyvin siihen pysähtyy. Palkkaus (silloin tällöin) tapahtuu namialustalta.

A
Tässä minun pitää vielä kovasti hiljentää Ainon vauhtia alas tullessa, ja jos siinä onnistun, pysähtyy etutassua maahan ja takatassut kontaktille. Mutta tässä on hiomista. Tarkoituksena harjoitella sitä, että Aino jää kontaktille ja voin ottaa etumatkaa tuohon vauhtitykkiin tässä kohdassa rataa.

Puomi
Vauhdilla tämäkin menee. Pysähtyy itse kontaktille, palkkaus namialustalle. Tässä sama kuin A:lla, että opetellaan Ainon pysähtymistä etumatkan saamiseksi.

Putki
Tässä harjoitellaan putkeen lähettämistä jo vähän kauempaa, vaatii vielä sen että ohjaan Ainon pitkälle putkeen ja tulen mukana. Alussa meni putket nopeammin, nyt pientä epävarmuutta on tullut.

Pussi
Pussista Aino nauttii ja menee vauhdilla! Ihan alkeiskurssista saakka on rakastanut pussia, vaikka luulin että meidän arkajalalle se olisi vähän turhan jännä.

Rengas
Tätä ollaan harjoiteltu vähiten, sillä hallin rengas oli rikki melkein koko treenikauden. Tätä pitää harjoitella ennen kisoja, sillä Ainolla on ollut aluksi tapana hypätä hyvin luovasti ties mistä välistä.

Kepit
Opeteltiin kepit kuja-menetelmällä. Hakee kohtalaisen hyvin oikean välin vaikka tultaisiin mistä kulmasta. Ohjurit on vielä käytössä joissakin väleissä, mutta tekniikka Ainolla on hyvä ja se itsenäisesti kepit suorittaa. Vaatii vielä sen, että kuljen samaa matkaa kuin Aino etenee (videolla hyvä esimerkki tästä!)

Ohjaus
Koirahan kyllä oppii esteet, mutta paljon vaikeampi on paukuttaa tämmöiselle koordinaatiokyvyttömälle oikea-eikun-vasen-ihmiselle pyörähdyksiä, kierähdyksiä ja ties mitä piruetteja ohjauksen tueksi. Ylpeänä voin kuitenkin kertoa, että kuivaharjoittelu on tuottanut tulosta ja on jo haju ja pieni osaaminen valssista, puolivalssista, pakkovalssista, persjätöstä, niistämisestä ja jaakotuksesta, joka on lemppari! Toimii meillä koiran vauhdin takia tosi kivasti.

Pakko sanoa, että on hurahdettu. Kontakti kentällä on parantunut huomattavasti, eikä se lähde haahuilemaan ratojen tai palautteen antamisen välissä kentälle, vaan pysyy sivulla perusasennossa vieressä. Aikku(kin ;)) rakastaa tuota lajia. Vauhtia riittää, ja se asettaa minulle haasteita. Aino lukee tosi tarkasti minun kehonkieltä, ja on ollut mahtava oppia vielä lisää tuosta ketaleesta, millaiset keinot siihen toimii.

Periaatteita, miten on treenattu:
- Koiralla ja ohjaajalla on kivaa. Tämä on tärkein. Helposti sorrun hinkkaamiseen ja liian suuriin toistomääriin esteiden opetteluvaiheessa varsinkin itsekseen harjoitellessa, mutta onneksi tämän olen tiedostanut. Lopetan siinä vaiheessa, kun tekisi vielä itselläkin mieli kokeilla ainakin kerran.
- Koira saa itse hiffata, mitä esteillä pitää tehdä. Eli naksuttimella ja sheippaamalla on uusia esteitä harjoiteltu itsekseen.
- Koira oppisi suorittamaan esteet itsenäisesti (pysähtyy kontaktille ilman käskyä, hakee kepeille oikean välin jne).

Vielä loppuun viimeisistä hallitreeneistä kuvattu video. Aika kivasti meillä jo menee!

Meille kuuluu hyvää!

Taukoa tämän blogin värkkäämiseen on tullut. Voisin syyttää muuttoa ja työkiireitä, väsymystä. Mutta myös laiskuutta. Ja sitä, että meille tulee ihan oikea ihmisvauva loppukesästä. Elokuussa on laskettu aika, ja raskaus on vienyt voimia, mutta myös ajatuksia kovasti vain tulevaan vauvaan. Nyt kesän ja sulan maan tullen on taas treeni-into herännyt, ja siksi tässä kirjoittelen.

Muutettiin takaisin Kainuuseen lokakuussa, ja vitsit meillä on mahtavat lenkkimaastot. Kesällä metsäpolkuja löytyy vaikka ja kuinka. Talvella hyödynnettiin ahkerasti lumikenkäreittiä, jossa sai kulkea kengillä ja koirien kanssa ihan luvalla! Harmi, ettei tullut otettua kameraa kertaakaan mukaan, sillä maisemat oli upeat.

Seuraaviin postauksiin laitan tiivistetysti meidän kuulumisia karvarintamalta.

Näin sitä löysäillään koko porukan voimin!

PK-jäkikurssi

Takana on kolme mahtavaa, reilu parituntista treenikertaa Valkeisjärven metsikössä. Koirakoita oli yhteensä viidestä kuuteen. Jälkeä ja harjoituksia tehtiin jokaisen koirakon tason mukaisesti. Kolmella kerralla päästiin jo pitkälle, eikä jäänyt tuntumaa että oltaisiin jääty jankkaamaan yhteen kohtaan. Yksi koirakko ajoi jäljen kerrallaan muiden katsoessa. Toisten suoritusten seuraaminen edesauttoi omaa oppimista, ja oli hienoa nähdä kokeneempien toimintaa! Treenien vetäjä oli mukava, taitava ja antoi suoraa palautetta. Puitteet oli siis kertakaikkisen kunnossa! :)

1. kerta
Tehtiin toiselle koirakolle sekä itselle jälki metsään. Ainon ensimmäinen jälki oli noin viisimetrinen suora pätkä. Nameja oli jokaisella askeleella. Satoi hiukkasen ja itikat oli riemunamme. Aino ajoi jäljen tarkasti ja sai heti juonesta kiinni. Jäljen jälkeen vähän säpsähti muita koiranohjaajia ja haukahti. Toinen jälki oli jo tuplasti pidempi suora. Hienosti meni.

2. kerta
Noin 20 metrinen U-mutka polulta metsään ja takaisin. Nameja 2/3 askeleella. Alussa Aino vähän sähelsi, mutta imeytyi jäljelle tosi kivasti. Toisten ohjaajien ohi kulkiessa Aino sai käydä hakemassa kaikilta makkarat ja lihapullat, koska ensimmäisellä kerralla oli vähän ihmisiä säpsähtänyt ja hyvin menneen jäljen voittofiilis lässähti siihen. Varovaisen uskaliaasti haki makkarat. Lopuksi harjoiteltiin esineruutua siten, että käytiin koiran kanssa kuikkaamassa mättään takana olevaa lelua. Koira otettiin lelulta pois, vietiin parin metrin päähän ja päästettiin hakemaan lelu. Aino ei hoksannut että miksi se lelu pitäisi hakea kun hän sen jo näki, kävi nuuskaisemassa kyllä lelua mutta ei minun riemuitsemisesta ja voitontanssista huolimatta nostanut sitä. No, ehkäpä kokeilemme jotakin muuta menetelmää. Treenien ajan satoi ja itikoita oli ihan maan hemmetisti.

3. kerta
Ainolle tehtiin pitkä, n. 50 m suora jälki.  Nameja kahdella kolmesta askeleella. Polun ylityksessä Aino vähän haparoi ja haki jälkeä, kokeili jopa ilmavainua ottaa. Löysi kuitenkin jäljelle ja pääsi loppuun hienosti. Toinen jälki oli n. 15 m loiva U-mutka, jossa tuli metrin korkuisen "mättään" ylitys. Emännällä itsellään oli vaikeuksia tehdä jälkeä, koira ajoi jäljen muitta mutkitta tarkasti keskittyen. Taas Aino sai käydä hakemassa makkaroita toisilta ohjaajilta ja voi pojat, Aino kävi muitta mutkitta jokaisen edessä istumassa ja heiluttamassa häntää kuin supersankari, että "Mooi, meikähän oli se Aino ja teillähän oli mulle sitä namia kiitti!" Muut kurssilaiset naureskeli, että tämäkös oli se ujopiimä. Erityisesti kurssin vetäjään Aino rakastui ihan täysillä. Toko-kurssilla on sama vetäjä, joten taitaa luoksepäästävyysharjoittelut helpottua saman tien.

Palautetta ja ohjeita jatkoon saatiin vielä viimeisen kerran päätteeksi:
- Aino tekee ilosesti ja tarkasti, kehittyi kurssin aikana tosi paljon niin jäljellä kuin ihmisten kanssa
- Jatkossa pituutta jäljelle, nameja harvennetaan
- Vain yksi jälki yhtenä päivänä
- Noin yhdellä jäljellä kuudesta voisi satunnaisesti jättää jäljen päähän herkkurasian
- Keppiruutua voitaisiin harjoitella

Kurssi oli luonteeltaan tosi erilainen aiempiin, kentällä tai hallissa tapahtuneisiin verrattuna. Toisten jäljenajon aikana ehti jutustella muiden vuoroaan odottavien emäntien kanssa. Tunnelma oli rento ja kurssikaverit mukavaa sakkia. Kurssin aikana Aino oppi jäljen ja ihmisistä tykkäämisen lisäksi odottamaan autossa ja katselemaan rauhassa ja haukkumatta auton ohi kulkevia ihmisiä ja koiria. Aion kyllä jatkaa jäljen tekemistä, kertaviikkoisesti aluksi. Loppukesälle on ilmeisesti tulossa toinen kurssi, jonne taidetaan Ainon kanssa lähteä. Kyllä se metsässä touhuaminen on ihanaa, kun näkee miten oma koira nauttii ja saa itsevarmuutta toimiessaan omassa elementissään. Jälki on loistava tapa rauhoittaa ja tasapainottaa Ainoa, joka muuten on vähän herkkis ja stressierkki. Ainakin uusien ja yllättävien asioiden suhteen.

Toko alo 2/6

Mentiin tokoilemaan ilman suurempia höyrynpurkuja. Aino teki innokkaasti kaiken, mutta kovin innokkaasti myös piti meteliä muista koirista. Osasyynä höyryihin on varmasti tuo meidän sijaishoitolaiskissa. Arki menee hyvin, mutta ylimääräinen, ajoittain sähisevä eläin taitaa sekoittaa Ainon pakkaa jonkun verran. 

Tunnin lopussa uusi koirakko tuli halliin treenipuolelle odottelemaan seuraavan tunnin alkua. Aino oli siinä vaiheessa irti ja lähti räyhäten koirakkoa kohti. Taisi niin Aino kuin se vieras koira+ohjaaja säikähtää. Tajusin tilanteen mutten ehtinyt reagoida ennen kuin Aino oli jo lähtenyt toisen koiran luo. Minun pitäisi saada pidettyä Aino hanskassa, mutta olisivat pysyneet odotustilassa aidan takana. Ei ole reilua tulla häiritsemään toisten treenejä, kun on selvästi merkitty tila ja kyltit, että omaa vuoroa odotetaan odotustilassa. Kurssin ohjaaja oli oikein mukava ja ehdotti, että seuraavalla kerralla treenataan häiriön alla. Teen Ainon kanssa helppoja juttuja ja kurssin ohjaaja oman ei-provosoivan/provosoituvan koiransa kanssa leikkii lähistöllä. Se kuulostikin tosi hyvältä. Jatkossa mennään vain lenkin/koirapuiston kautta treeneihin, alan käydä Ainon kanssa lenkillä keskustassa (tottuisi/turtuisi muihin koiriin ja ihmisiin) ja yritän parantaa omaa tilannetajuani ja reagointinopeuttani. Lisäksi lopetettiin tunti siihen, että tehtiin vielä samaa harjoitusta Ainon kanssa onnistuneesti, mistä se oli siis lähtenyt liitämään.

Muuten treenit meni ihan kivasti.

Paikkamakuu: ryhmässä, 2 minuuttia, 3 m etäisyydellä. Kerrassaan hienosti meni. Palkkasin noin viidesti. Molemmin puolin olleet koirat lähtivät liikkeelle, Aino vaan vilkaisi niitä ja otti takaisin katsokontaktin minuun. Nojasi välillä leukaa maahan, muttei se kurssin ohjaajan mukaan haittaa, kunhan ei koko ajan nosta ja laske päätä, ja siten vaikuta levottomalta.

Muut liikkeet otettiin siten, että saatiin jokainen miettiä kaksi ongelmaliikettä/harjoiteltavaa asiaa. Vuorotellen jokainen koirakko kävi sitten kouluttajan kanssa asioita läpi. Sillä välin tein rauhoittumisharjoituksen Ainolle odotustilassa, toisella kerralla vein Ainon odottamaan autoon. Hyvin se olisi jaksanut enemmänkin treenata, mutta parempi niin että intoa jää yli, kuin että treenaaminen olisi väsyttävää ja tylsää Ainon mielestä.

Liikkeestä seis: Tämä on vaikea minulle. Aino osaa sen jotenkuten, mutta alettiin harjoitella heittelemällä Ainolle taakse nameja. Namin heitto ja samalla kun Aino jää odottamaan ja katsomaan minua, sanotaan seis. Tässä meni kyllä minulla ennemminkin pasmat sekaisin ajotuksen kanssa. Alussa yritin naksauttaakin, mutten saanut ajoitusta kohdilleen. Liikaa liikkuvia osia: naminheitto, "seis" ja naks vielä jossakin välissä ja tietyssä järjestyksessä. Aino jäi innolla odottamaan nameja ja siis hiffasi minun räpellyksestä huolimatta, mistä on kyse. Aikku sai kehuja innokkaasta työskentelystä.

Luoksepäästävyys: Normaalisti luoksepäästävyys on otettu tunnin alussa. Nyt tehtiin se viimeisenä. Aino oli selvästi rento ja jo liikkeestä seis -treenissä se rakastui meidän treenien ohjaajaan, joka kehui Ainoa iloisella äänellä. Luoksepäästävydessä ei ollut mitään ongelmaa, sujui hienosti. Nyt vaan tuttujen ihmisten kanssa pitäisi harjoitella tätä paljon. Aikomuksenahan se on ollut jo viime kesästä...

Kokeiltiin myös äänipalkkausta - kutsuin Ainon perusasentoon, kehuin ja lähdin kädet levällään pakittamaan, ja kun Aino lähti mukaan, niin palkkasin namilla. Ajatuksena oli, että Aino riemastuisi tästä äänipalkkauksesta vielä enemmän, joten oikeassa tokokokeessa voisin palkata Ainoa olemalla iloinen ja vähän riehumalla.

Tälle illalle suunnataankin sitten ensimmäistä kertaa jälkitreeneihin! :)

Ensimmäinen videopostaus!

Ihka ensimmäinen video treenauksesta. Ehdoton treeniväline on eurolla ostettu vyölaukku herkuille. ;) Perusasento sujuu Aikulta tosi kivasti, tulee suoraan ja oikealle kohdalle. Pitää katsekontaktia ja toimii iloisesti. Yhdessä välissä kissat yrittää olohuoneeseen ovenkahvaan hyppäämällä, ja Ainon kontakti ei herpaannu hetkeksikään. Perusasentoa ei tarvi hioa, vaan lisätään ja pidetään yllä nyt vauhtia ja iloa. :)

Huomasin videolta, että palkkaan Ainoa aika ylös, jolloin etutassut käy ilmassa kun se nappaa namin. Palkkausta siis alemmas.

Toko alo 1/6

Voi että oli kivaa! Aino oli niin taitava ja innokas!
Ainoa luultiin taas rotukoiraksi, kun on kuulema niin kaunis. No onhan se! :)

Kurssin aloitti ohjaaja, joka oli vain tuuraamassa. Taitava ja mukava ohjaaja olikin! Ainon lisäksi tokossa oli tällä kertaa vain yksi koira. Edellisistä treeneistä on puolisen vuotta ja toisten koirien ohitustreenejä ei olla aktiivisesti tekemällä tehty. Toinen koira möykkäsi alussa jonkun verran ja Ainohan vastasi samalla mitalla. Kuitenkin pyynnöstä tuli viereen ja rauhoittui kyljelleen ja selälleen köllöttelemään. Ollaan harjoiteltu rauhoittumista, ja "käy siihen" -merkillä Aino käy rennosti köllölleen kyljelleen tai vaihtoehtoisesti kääntyy selälleen rapsutettavaksi. (Tämä toimi jopa eläinlääkärin odotushuoneessa, jossa oli muita koiria!) Rauhoittumista on harjoiteltu siten, että silittelin Ainoa ja kun se itse kävi kyljelleen ja rauhoittui, olen rauhallisella ja matalalla äänellä toistellut sanoja "käy siihen". Suhteellisen vähällä vaivalla on Aino oppinut tosi tärkeän taidon!

Toko aloitettiin kahden minuutin paikkamakuulla. Aino meni leppoisasti ja varmasti perusasennosta maahan ja pysyi paikallaan koko ajan. Olin noin kahden metrin päässä. Paikkamakuu on Ainolla tosi varma, se ei kyllä siitä lähde liikkeelle. Olen onnistunut kai pidentämään paikallaolon aikaa ja etäisyyttä juuri sopivasti, sillä en muista että Aino olisi juuri koskaan lähtenyt paikkamakuusta. Pientä levottomuutta (tai tylsyyttä?) on -Aino laski yleensä pään maahan. Koska paikkamakuuta ei ole harjoiteltu kisanomaisesti pitkään aikaan, lävin palkkaamassa Ainoa etutassujen väliin ehkäpä 5-6 kertaa. Kävin palkkaamassa silloin, kun Aino piti katsekontaktia ja piti päätä koholla.

Seuraavana oli meidän (pieni) murheenkryyni, luoksepäästävyys. Aino oli aika epäluuloinen ja katseli ohjaajaa, joka kävi noin metrin päässä kääntymässä. Pysyi perusasennossa ja hiljaa minua mulkoillen, ohjaajaakin nauratti että kylläpäs se oli epäluuloinen! Helpotettiin harjoitusta niin, että ohjaaja kävi syöttämässä selkä edellä Ainolle nameja. Aikkuhan on helposti lahjottavissa, joten muutaman toiston jälkeen se oli selvästi rentoutuneemman oloinen ja häntä alkoi heilua ohjaajan lähestyessä. Aiemmin ei olla tehtykään sitä näin, vaan palkka on aina tullut minulta kun ohjaaja on ollut lähellä. Tämä oli selvästi Ainolle mukavampi tapa tottua lähellä olevaan ihmiseen. Mieluummin Aino lähtee sitten kisoissa vaikka tuomaria vastaan häntä heiluen namien toivossa, kuin paineistuu ja tuntee olonsa ikäväksi tuomarin lähestyessä.

Noutoharjoitus aloitettiin kapulan koskemisella/suuhun ottamisella naksuttimen avulla. Tämä oli meille tuttua, ja Aino pitelee kapulaa pureskelematta kolmisen sekuntia. Rajoja en ole kokeillut, vaan yritetään välttää virhesuorituksia ja ettei se alkaisi jauhaa kapulaa. Myös kapulan luovutus onnistuu tosi kivasti. Sanana meillä on "kiitos". Kiitoksen pystyy sanomaan paljon rennommin, kuin "IRTI!" Kapulan nosto onnistuu ja Aino tuo kapulan ihan minun käsiin saakka. Ja tämä koiralta, joka ei nuorena ottanut millään mitään esineitä kantaakseen. Vieläkään Aino ei välttämättä hae heitettyjä leluja takaisin ilman sanallista ohjausta. Olen opettanut Ainoa nostamaan erilaisia esineitä (kännykkä, kaukosäädin, metalliset avaimet, vaatteet, hihna) ja sanana siinä on "ota". Sillä samalla sanalla myös noutokapula nousi. :) En taida ottaa tähän erikseen mitään "nouda" -sanaa, sillä "ota" on melko vahvana Ainolla ja se tulee minultakin luonnostaan. Kotitehtävänä tässä on harjoitella sitä, että Aino on perusasennossa ja lähtee hakemaan kapulan metrin, parin päästä vasta luvan saatuaan. Takaisin kapulan voi tuoda miten vain, perusasentoa ei vielä vaadita.

Luoksetulossa Aino oikein loisti! Tämä saatiin jo loppuvuodesta tosi kivaan malliin. On se ihana tunne, kun voin luottaa koiraan. Pyysin perusasentoon, otin pannan+hihnan pois ja sanoin "paikka", kävelin noin kymmenen askelta ja käännyin. Siellä se istua törötti paikallaan. Parin sekunnin hiljaisuus ja "sivu!" iloisella äänellä. Aino singahti oikein reippaaseen ja iloiseen vauhtiin ja heivasi itsensä ilmassa metriä ennen minua mahtavalla kaarella täsmälliseen perusasentoon. Tyylipisteitä saatiin täydet pisteet kuulema. ;) Aluksi aloin opettaa Ainon luoksetulon niin, että se tulee suoraan eteen, ja siitä luvan saatuaan perusasentoon. Tuo eteentulo jätettiin kuitenkin pois, kun me ei Ainon sekarotuisuuden vuoksi voida kisata pk-puolella. Tokossa luoksetulon voi valita (ensin eteen ja siitä perusasentoon/suoraan perusasentoon).

Hyppyä harjoiteltiin niin, että ohjaaja oli namien kanssa esteen toisella puolella. Aluksi Ainolla olikin intoa ja se irtosi hypylle n. 1,5 metrin päästä esteestä hienosti ja vauhdikkaasti. Otin sitten (tyhmä minä) naksuttimen käyttöön hypyn kohdalla. Se sekoitti Ainoa, joka lähti hakemaan namia takaisin minulta. Oma virhe. Seuraavien hyppyjen aikana Aino vähän epäröi. Jatkossa hyppyyn vauhtia ja epäröinti pois, naksutinta ei tässä käytetä. Kotiläksyksi hypyn osalta tuli liikkeestä seisahtuminen, jota tarvitaan esteen toiselle puolelle pysähtyessä. Tähän saatiin ohjeet makkaraleikin muodossa. Menetelmä oli minulle tuntematon, mutta vaikutti tosi kivalta ja sillä tavalla saa suoritukseen vauhtia ja sitä kautta täpäkkyyttä. Eli ensin heitetään koiralle nami vasemmalle, sitten oikealle (koira juoksee siis edestakaisin kerran), sitten heitetään koiralle nami kohtisuoraan alakautta (sormet osoittaa maata kohti, kämmen koiraan, tämä on käsimerkki) ja yhdistetään sana "seis!". Koira pysähtyy odottamaan namia paikalleen, ja pikku hiljaa namin voi jättää pois. Koira siis seisahtaa paikalleen odottamaan namia kuullessaan "seis" ja nähdessään käsimerkin. Sitten kävellään koiran luo ja palkataan. Sekavasti selitetty, mutta tätä kyllä aletaan harjoitella!

Kerrasta jäi tosi hyvä mieli! Vaikka halli ei olekaan paras mahdollinen, niin ohjaaja oli tosi taitava ja mukava. Eri ohjaajilta saa erilaisia vinkkejä, joten koen kyllä ohjaajien vaihtelevuuden pelkkänä plussana! :) Ensi viikolla uudelleen.

Täällä taas!

Koko kevät on mennyt rentoillessa. Työkuvioiden takia jättäydyin kevään ohjatuista toko- ja rally-tokotreeneistä. Meillä on vieraillut tasaisen vaihtelevaan tahtiin eläimiä etsimässä kotia: kissat Armi ja Ruuti, sekä Luka-koira. Myös kaksi avustajakoiraa ovat olleet hoidossa kuluneen kevään aikana parisen viikkoa. On eletty ihan kotikoiran elämää lenkkeillen, koirapuistoille, metsässä ja jäällä juosten. Käytiin Ainon kanssa kokeilemassa hiihtämistäkin. Satunnaisesti on opeteltu naksuttimella uusia temppuja. Uutena lajina aloitettiin Ainon kanssa toukokuussa koirajuoksu.

Kesän kynnyksellä ilmottauduttiin kuitenkin taas treeniporukoihin Ainon kanssa -tokon alo -kurssille sekä pk-jälkeen, vihdoinkin! Erityisesti jälkeä odotan kovasti. :) Katsotaan, jos saataisiin kesän aikana hiottua kuviot kuntoon ja osallistuttaisiin ainakin yhteen epäviralliseen toko-kokeeseen ennen lumien tuloa.

Joulusta asti kestäneet Ainon (hillittömät) kutinaongelmat on helpottaneet ja paljastuneet kuivaksi ihoksi. Ei siis mitään allergioita. Raakaruokailu jatkuu. Malttia ja rohkeutta on tullut Ainolle kolmansien juoksujen jälkeen. Aikuisuus taitaa koputella kohta kaksivuotiaan koiraneitin ovella.

Minski on reipas ja pirteä, ja suuri kiitos kuuluu sydänlääkitykselle (Fortekor vet, ½ tablettia päivittäin). Tällä hetkellä Minski on siskoni luona pari viikkoa hoidossa siskon pyynnöstä. :)

Viikonloppuna oltiin Kainuussa. Käytiin koirien kanssa kuljeskelemassa samassa metsässä, missä minä pienenä leikin kesät ja talvet. Kyllä vapaana juoksentelevat ja metsänhajuja tonkivat koirat on onnellisen näköisiä!

Rally-Tokokuulumisia

Me ollaan korkattu Ainon kanssa uusi kausi kuplahallissa ja uusi laji -nimittäin Rally-toko. Säännöt ja kyltit löytyy Suomen Rally-Tokoliitto ry:n sivuilta.

Ensimmäiset treenit meni oikein mainiosti. Edelliseltä talvelta tuttu hämärä ja kaikuva kuplahalli ei aiheuttanut Ainossa kovin isoja reaktioita, vaikka vähän sitä jännäsinkin. Kovasti tuntui olevan ihania hajuja pitkin reenikenttää, joiden rauhaan jättämiseen täytyy etsiä keinoja. 

Ensimmäisellä kerralla lähdettiin heti alokasluokan kylteistä liikkeelle. Käytiin läpi käännökset niin vasemmalle kuin oikealle (90 astetta, 270 astetta, 360 astetta). Kyltit on "viralliset" ja kopsattu aiemman linkin takaa.

     

Käännökset meni oikein mallikkaasti, sillä kesän tokon aikana niitä harjoiteltiin. Aivan älyttömän hyvät ohjeet paikalla pyörimiseen ja käännöksiin löytyy Kikopupin videosta youtubesta. Viikon aikana tapahtui Ainon käännöksissä aivan hurja muutos kesällä: katsekontakti ja oikea asento säilyy koko ajan ja häntä heiluu. Tuon treenin avulla Aino alkoi tiedostaa omaa peppuansa, ja osaa hienosti myös heilauttaa itsenstä perusasentoon. 

Ohjelmassa oli myös seuraavat kyltit:

 

Eli koira seuraa vieressä ja kyltillä koira siirtyy suoraan ohjaajan eteen istumaan, kuono korkeintaan 30 cm:n päässä ohjaajasta. Ainon kanssa on treenattu nyt eteen tulemista, jossa se jää välillä vinoon peppu vasemmalle. Edestä perusasentoon siirtyminen vasemman kautta onnistuu ihan hyvin ja melko vauhdikkaasti.  

Tänään alettiin treenata naksuttimella sitä, että Aino kiertää minut oikean kautta. Olin ihan ällikällä lyöty (jälleen), kun viiden minuutin jälkeen Aino tiesti mistä on kyse. Palauttelin aika vasta mieleen naksutinkoulutuksen perusteita lukemalla "Naksutinkoulutusta koirallesi" -kirjan. Kovasti meinaa noissa treeneissä mennä imuttamiseen ja houkutteluun ja käsiapujen antamiseen, sillä treenien ohjaajat niin tokossa kuin rally-tokossa niitä menetelmiä suosivat ja sillä tavalla uudet liikkeet neuvovat. Se ei oikeaoppisen naksutinkoulutusideologian kanssa mene yksiin. Siispä tuota kiertämistä opetellessa en antanut sen kummempia apuja, seistä törötin naksutin kourassa ja odotin, että Aino ottaa askeleen minun oikealle sivulle. Aino yritti tarjota vaikka mitä, veti täkit pois sohvalta ja toi täkin kulmaa minun käteen, etsi villasukkia, vinkui ja lopulta otti askeleen oikeaan suuntaan. Naks ja palkka! Palkkasin aina vasemmalla kädellä vasemmalta sivulta, jolloin aika äkkiä Aino hoksasi kiertää minut. Välillä kauempaa, mutta tosiaan viiden minuutin päästä Aino kiersi minut ihan vierestä ja tarjosi sitä käyttäytymistä välittömästi palkan saatuaan. Elikkä hoksasi mistä on kyse. :) Seuraavan viikon aikana on tarkoitus liittää kierämiseen kierrä-käskysana. 

Eli tavoitteena on, että "kierrä" = kierrä emäntä myötäpäivään ympäri (oli koira missä asennossa tai missä paikassa vaan) ja jää seisaalleen emännän vasemmalle sivulle. 

Toinen opeteltava asia on, että opetan Ainon siirtymään vasemmalle sivulle seisomaan etukautta, eli tavallaan perusasentoon mutta seisaalleen. Siihen ajattelin sanaa "viereen". "Sivu" tarkoittaa perusasentoon tulemista etukautta. Monimutkaista on, ja tarvisin siihen jelppiä ja neuvoa, että kuinka monta käskysanaa ja liikettä kannattaa ja pitää opettaa. Yksi kerrallaan tietenkin. Onneksi tokosta on perusvalmiudet melkein kaikkiin liikkeisiin, joten voidaan suoraan kotona treenailla noita monimutkaisempia juttuja! :)

Treenattava:

- kierrä takakautta vasemmalle sivulle

- sivulle seisomaan tulo etukautta

(Tämä treenipäiväkirjan pito selkeytyy toivottavasti minulle itselleni.. Onko tietoa jostakin hyvistä treenipäiäväkirjapohjista, joita voisi käyttää/täyttää?)