Rally-Tokokuulumisia

Me ollaan korkattu Ainon kanssa uusi kausi kuplahallissa ja uusi laji -nimittäin Rally-toko. Säännöt ja kyltit löytyy Suomen Rally-Tokoliitto ry:n sivuilta.

Ensimmäiset treenit meni oikein mainiosti. Edelliseltä talvelta tuttu hämärä ja kaikuva kuplahalli ei aiheuttanut Ainossa kovin isoja reaktioita, vaikka vähän sitä jännäsinkin. Kovasti tuntui olevan ihania hajuja pitkin reenikenttää, joiden rauhaan jättämiseen täytyy etsiä keinoja. 

Ensimmäisellä kerralla lähdettiin heti alokasluokan kylteistä liikkeelle. Käytiin läpi käännökset niin vasemmalle kuin oikealle (90 astetta, 270 astetta, 360 astetta). Kyltit on "viralliset" ja kopsattu aiemman linkin takaa.

     

Käännökset meni oikein mallikkaasti, sillä kesän tokon aikana niitä harjoiteltiin. Aivan älyttömän hyvät ohjeet paikalla pyörimiseen ja käännöksiin löytyy Kikopupin videosta youtubesta. Viikon aikana tapahtui Ainon käännöksissä aivan hurja muutos kesällä: katsekontakti ja oikea asento säilyy koko ajan ja häntä heiluu. Tuon treenin avulla Aino alkoi tiedostaa omaa peppuansa, ja osaa hienosti myös heilauttaa itsenstä perusasentoon. 

Ohjelmassa oli myös seuraavat kyltit:

 

Eli koira seuraa vieressä ja kyltillä koira siirtyy suoraan ohjaajan eteen istumaan, kuono korkeintaan 30 cm:n päässä ohjaajasta. Ainon kanssa on treenattu nyt eteen tulemista, jossa se jää välillä vinoon peppu vasemmalle. Edestä perusasentoon siirtyminen vasemman kautta onnistuu ihan hyvin ja melko vauhdikkaasti.  

Tänään alettiin treenata naksuttimella sitä, että Aino kiertää minut oikean kautta. Olin ihan ällikällä lyöty (jälleen), kun viiden minuutin jälkeen Aino tiesti mistä on kyse. Palauttelin aika vasta mieleen naksutinkoulutuksen perusteita lukemalla "Naksutinkoulutusta koirallesi" -kirjan. Kovasti meinaa noissa treeneissä mennä imuttamiseen ja houkutteluun ja käsiapujen antamiseen, sillä treenien ohjaajat niin tokossa kuin rally-tokossa niitä menetelmiä suosivat ja sillä tavalla uudet liikkeet neuvovat. Se ei oikeaoppisen naksutinkoulutusideologian kanssa mene yksiin. Siispä tuota kiertämistä opetellessa en antanut sen kummempia apuja, seistä törötin naksutin kourassa ja odotin, että Aino ottaa askeleen minun oikealle sivulle. Aino yritti tarjota vaikka mitä, veti täkit pois sohvalta ja toi täkin kulmaa minun käteen, etsi villasukkia, vinkui ja lopulta otti askeleen oikeaan suuntaan. Naks ja palkka! Palkkasin aina vasemmalla kädellä vasemmalta sivulta, jolloin aika äkkiä Aino hoksasi kiertää minut. Välillä kauempaa, mutta tosiaan viiden minuutin päästä Aino kiersi minut ihan vierestä ja tarjosi sitä käyttäytymistä välittömästi palkan saatuaan. Elikkä hoksasi mistä on kyse. :) Seuraavan viikon aikana on tarkoitus liittää kierämiseen kierrä-käskysana. 

Eli tavoitteena on, että "kierrä" = kierrä emäntä myötäpäivään ympäri (oli koira missä asennossa tai missä paikassa vaan) ja jää seisaalleen emännän vasemmalle sivulle. 

Toinen opeteltava asia on, että opetan Ainon siirtymään vasemmalle sivulle seisomaan etukautta, eli tavallaan perusasentoon mutta seisaalleen. Siihen ajattelin sanaa "viereen". "Sivu" tarkoittaa perusasentoon tulemista etukautta. Monimutkaista on, ja tarvisin siihen jelppiä ja neuvoa, että kuinka monta käskysanaa ja liikettä kannattaa ja pitää opettaa. Yksi kerrallaan tietenkin. Onneksi tokosta on perusvalmiudet melkein kaikkiin liikkeisiin, joten voidaan suoraan kotona treenailla noita monimutkaisempia juttuja! :)

Treenattava:

- kierrä takakautta vasemmalle sivulle

- sivulle seisomaan tulo etukautta

(Tämä treenipäiväkirjan pito selkeytyy toivottavasti minulle itselleni.. Onko tietoa jostakin hyvistä treenipäiäväkirjapohjista, joita voisi käyttää/täyttää?)

Jos blogimaailmassa on hiljaista, niin ilmeisesti myös meillä kotona on tylsää. Naapureilla sen sijaan on taatusti paljon mehevämpi ja kiinnostavampi elämä, tuumaavat meidän omat kerrostalokytät.

Mutta kyllä tämä tästä virkistyy, tämä blogielämä. Saatiin talveksi tokopaikka ja päästiimpä vielä rallytokon alkeiskurssille. Agilityryhmien lukkarista emme löytäneet nimeämme, mutta kahdet ohjatut treenit viikkoon taitaa olla ihan soppelisti.

Hiljaista on ollut, kouluhommat ja muut semmoiset arkijutut on vieneet aikaa bloggaamiselta.

Ainon kanssa saatiin tokon jatkokurssi päätökseen ja loppukokeessa loistettiin jaetulla ekalla sijalla. Nyt odotellaan jännityksellä, millekä kursseille päästään talveksi. Ilmoittautumiset on tokoon, rallytokoon ja agilityyn. Jos kahdelle noista päästään, niin olen kyllä mielissäni! :) Eilen kävin meidän seuran hallin pystytystalkoissa ja hartiat on nyt jumissa. Syksyisene lauantaiaamuna oli kyllä tunnelmaa ja yhteishenkeä.

Sisko on ollut kylässä ja otti Ainosta videopätkää. Aikku on kyllä niin elementissään lörppähuulineen.

Etäpesäkkeitä ei näkynyt keuhkoissa. Onneksi. Eikä Minskiä tarvinnut rauhoittaakaan, vaan pysyi ihan hyvin paikallaan röntgenissä kun olin sitä siellä pitelemässä. Ell kävi kahden muunkin lääkärin kanssa läpi ne kuvat ja vaikka keuhkoissa ei näkynyt pesäkkeitä, sydämeen ja henkitorven asentoon lääkärit oli kiinnittäneet huomiota. Sydän näytti suurentuneelta ja henkitorvi sydämen yläpuolella oli koholla, ehkä hieman litussa. Voi olla, että niiden välissä on jotakin kasvainkudosta joka nostaa henkitorvea, mutta todennäköisempi vaihtoehto on sydämen suurentuminen. Eli maalaiskielellä sydänvika. Minski on kyllä yskinyt aina välillä ja syliin ottaessa se välillä hengittää pihisten, mutta sen vasta nyt tajusin kun ell kyseli onko ollut oireita.

Lääkäriä edeltävänä iltana otin Minskiltä pois lopultakin sen paketin jalasta melkein kahden kuukauden hoidon jälkeen. Ensimmäisenä iltana Minski varasi jalalle jonkun verran, mutta eilen ja tänään ei juurikaan. Ell lohdutti, että kestää aikansa ennenkuin jalka vetreytyy noin pitkän paketoinnin jälkeen. Jalka on kuitenkin vinossa, varpaat sojottaa ulospäin (alemmassa kuvassa näkyy melko hyvin vasemman jalan asento). Asento tuskin siitä enää korjautuu, mutta ruokavaliolla ja rauhallisilla tassuttelulenkeillä pyritään välttämään nivelrikkoa ja luupiikkejä mahdollisimman kauan. Jalkaa varten saatiin Rimadyl-kuuri (ensin 5 päivää puolikas ja sitten 5 päivää neljäsosatabletti). Jatkossa kipulääkettä tarpeen mukaan. Minski on ollut apaattinen ja äkäinen jo jonkun aikaa, joka voi johtua sekä jalan kivusta että sydämestä. Kunhan tuo kipulääkekuuri on syöty, aloitetaan miedot sydänlääkkeet kuukaudeksi ja katsotaan, vaikuttaako ne miten pikkukoiran vointiin.

Illalla käydään lopultakin Ainon kanssa tokotreeneissä (yhdet meni sivusuun aivastelun takia ja kahdet seuraavat juoksujen takia). Ja Minskin hierontaa ja venyttelyä sitten vielä illalla.

Minski-pikkuista kyllä nyt koetellaan. Reppana. Huomasin vajaa viikko sitten Minskin masussa pieniä, nuppineulanpään kokoisia pahkuroita. Parin päivän päästä eläinlääkärissä ne paljastuivat nisäkasvaimiski. Niitä on 5-6, edessä ja takana, oikealla ja vasemmalla. Jos päädyttäisiin leikkaamaan, se tehtäisiin kahdella isolle leikkauksella jossa poistattaisiin molemmat nisärivistöt. Onhan sitä saanut itkeä ja miettiä, mutta semmoiseen päätökseen tulin, ettei pikkuisen tarvi noita leikkauksia lähteä käymään. Ei vaikka saataisiin ne ilmaiseksi. Tiistaina käydään eläinlääkärissä vielä röntgenissä, sillä haluan tietää onko keuhkoissa myös kasvaimia. Keuhkot kuulostivat hitusen ahtailta ja nyt kun olen kiinnittänyt huomiota, niin kyllä Minski yskii innostuessaan, mikä viittaisi ehkä siihen että keuhkoissa jotakin on. Tärkeintä on nyt se, että pieni saa elää loppuelämänsä onnellisena, pirteänä ja ilman kipuja -on se aika sitten mikä tahansa.

Koirat ja kissa on saaneet raakaruokaa suunnilleen kuukauden ajan aina kerran päivässä. Toinen ruoka on ollut nappuloita. Viikonloppuna siirryttiin kokonaan raakaruokintaan, aamulla raakaa liha-kasvis-puurosötköä ja illalla lihaisia luita ja rustoluita. Kuukauden aikana Aino on vankistunut ja saanut kiillon karvaan takaisin. Kirjoittelen myöhemmin enempi ruokajutuista, mm. hurjasta taistosta parsakaalin kanssa jossa blenderi sai surmansa.

Keskiviikkona päästään Ainon kanssa vihoinkin takaisin treeneihin tokoilemaan! Kävin tänään seuraamassa Rallytoko-kokeita, ja siinäpä voisi olla laji meille. Olisi kiva kokeilla myös jälkeä ennen lumentuloa, joten pitäisi alkaa Ainolle ommella jälkivaljaita. Menishän se alussa ihan noilla tavisvaljaillakin.

Tein Ainolle uuden puolikurkkaripannan reenejä varten ja valjaat muuhun käyttöön.
Tarkempia jutskia löytyy nurinpäin-blogista. :)

Käytiin Minskin kanssa Koiramarssilla, jolla jokaisesta osallistuneesta tassusta lahjoitettiin 0,5 kiloa koiranruokaa löytökoirille. Olin kyllä sitä mieltä, että Minskin vasemmasta takatassusta voisi lahjoittaa vielä pikkuisen ekstraa, on meinaan sen verta erityinen koipi. Koiria oli varmasti lähemmäs kahtasataa, huomenna tiedetään varmaan tarkempi luku.

Aino aloitti elämänsä toiset juoksut. Lenkillä kulkee nokka maanpintaan liimattuna ja merkkailee, pissailee vähän sinne ja vähän tänne. Ja jopa kuopi yksien kuspissien jälkeen, mitä ei ole ikään aiemmin tehnyt! Yritin tirskua huomaamatta, ettei tuo Aikuinen Nainen vaan pahoittaisi mieltään. Ollaan treenattu Ainon kanssa ihan lähtötekijöissään seisomista liikkeestä. Meillä (Ainolla, minähän vahtaan kentän laidalla) jää väkisellä parit tokot välistä, mutta ahkeroidaan sitten kotona.

Potilas Minski

Meistä on tullut eläinlääkärin vakiasiakkaita tänä kesänä. Kesän alussa oltiin iskän luona Kainuussa.
17. heinäkuuta kirjoitin näin:

"Minskin takajalasta meni perjantai-iltana nivelsiteet "paskaksi", niin kuin eläinlääkäri asian ilmaisi. Kintereen alapuolella on se pieni nivel, jossa pienet luut yhdistyy noihin metatarsuksiin, neljään pitkään luuhun. Jalka on paketissa ja toivotaan, että alkaa muodostua rustoa, joka jäykistää sen nivelen. Leikkaukseen ei lähdetä, vaan toivotaan että lastahoito tehoaa. Tätä eläinlääkärikin suositteli, sanoi että ikä huomioiden lastahoito on hyvä vaihtoehto. Onneksi Minski painaa reilut kolme kiloa, mikä ei aiheuta hirmu suurta rasitusta jalkaan. Ikävintä tässä on se, että Minskiltä on pentuna leikattu reisiluunpää siitä toisesta jalasta, minkä takia se on koko elämänsä pompotellut enimmäkseen kolmella jalalla. Joten nyt pitäisi oppia tukeutumaan tuohon ennestään rampaan jalkaan. Eilisen lääkärireissun jälkeen Minski nukkui ja murisi, välillä vinkui. Näkee, että jalka on varmasti kipeä! Nyt kuitenkin jo syö ja kipitti vielä keittiöön kun kuuli jääkaapin aukeavan. Nyt vaan runsasta lepoa ja hellyyttä, sekä rauhaa tuolta toheltavalta nuorikolta Ainolta.

Koiven takia on käyty nyt neljä kertaa lääkärillä. Ensimmäisen kerran tuolla Kainuussa keskellä yötä päivystyksessä, jolloin annettiin kipupiikki ja laitettiin kääre jalkaan. Eläinlääkäri luuli vielä tuolloin, että jalasta on luita poikki ja paketti ei hirmuisesti kuulema ollut tukenut kipeätä kohtaa. (Päivystyksen ell epäili vielä kohtutulehdusta (römpsästä valui jotakin eritettä rauhoituksen aikana) ja sydänvikaa, joista laittoi "lähetteet" seuraavalle eläinlääkärille.)

Seuraavana päivä Oulussa viikonloppupäivystyksessä jalka kuvattiin ja paketoitiin napakasti, jalka tuettiin leveää jäätelötikkua vasten mahdollisimman normaaliin asentoon. Kuvattiin heti uudestaan, ja jalka oli ihan karmeassa asennossa. Paketti auki, vielä tiukempi käärö päälle ja kuvat -> parempi asento, kotiin lepäämään kipulääkkeitten kanssa. Hoitoajaksi arveli 8 viikkoa lastan kanssa. Kipulääkkeitä annoin kaksi päivää ja kolmantena puolikkaan, ja siitä lähtien Minski on toipunut ihan uskomatonta vauhtia. Jalka oli vielä hieman arka, mutta ell sanoin kipu suojaa isommilta vaurioilta. Kohtutulehduksen merkkejä ei löytynyt ultralla eikä verikokeilla, samoin sydän kuulosti ihan terveeltä kun pyysin tätä ell kuuntelemaan vielä uudelleen. Onneksi meille sattui taitava ja mukava lääkäri tässä päivystyksessä, ja sama ell hoitikin koiven loppuun asti.

Kolman käynti oli kontrolli 2 viikon jälkeen. Jalan paketti aukaistiin, eikä ihoon ollut tullut painehaavoja joita ell pelkäsi tiukan lastoituksen takia. Koipi oli hieman jäykistynyt eikä lerppunut hullun lailla. Koipi paketoitiin uudestaan ja tuettiin vielä melko tiukasti jäätelötikulla. Tässä vaiheessa Minskin kanssa sai alkaa kävellä talon ympäri lenkkejä, jotta veri kiertäisi paremmin jalassa, nopeuttaisi aineenvaihduntaa ja sitä kautta jalka paranisi paremmin. Käynnin jälkeen lainasin koiran lihashuollosta kertovan kirjan ja olen hieronut Minskiä varovasti. Senkin pitäisi edistää aineenvaihduntaa, ja ainakin Minski kovasti nauttii hieromisesta! :)

Neljä käynti, eli toinen kontrolli oli eilen, kuukausi tapahtuneesta. Minski on jo ihan oma itsensä, pompottelee reippaasti kolmella jalalla ja käyttää myös pakettijalkaa. Eilen lääkärissä taas avattiin paketti ja tehtiin uusi, ilman jäätelötikkua. Eli lasta tukee koko ajan vähemmän ja vähemmän, kuormittaa lisää jalkaa jotta se alkaisi kuntoutua. Kaikki on mennyt oikein hienosti! Minskiltä poistettiin myös hammaskiveä, jota ei ollut kuulema paljon. Ikenetkin ihan terveet. :) Kotihoito-ohjeiksi annettiin lenkkien pidentäminen hiukkasen päivittäin. Viikon päästä paketin voi itse avata ja laittaa vielä entistäkin vähemmän tukevan paketin (saatiin kotipakettiin paketointitarvikkeet). Tässä vaiheessa lenkit taas lyhennetään talon ympäri kävelyksi, sitten taas lähdetään pidentämään. Viikko vielä pidetään sitä viimeistä lastaa ja sitten kun se otetaan kokonaan pois, lenkit taas ihan lyhyeksi. Ja lenkeillä on huolehdittava, että Minski jäyttää paketoitua jalkaansa. Jalkaa voi pikkuhiljaa alkaa jumpata, jotta liikeradat laajenee. Nythän se on ollut melko tönkkönä , lonkkanivel vain liikkuu.

Että semmoinen operaatio. Hyvällä mallilla ollaan ja hirmusen onnellisena siitä, että Minski saadaan kuntoon!

Voi että, pitää sanoa että tuntuu että oon löytänyt oman paikkani koirien suhteen. Se on kodittomien koirien auttaminen tavalla ja toisella. Käykää ihmeessä tutustumassa Pelastetaan Koirat -yhdistyksen toimintaan! Meillä oli Eppu-koira pari vuotta sitten. Kirjoittelen siitä tarkemmin toisessa postauksessa. Alkukesästä pohdin jo paperikoiran ottamista, että päästään harrastamaan ja kisaamaan pk-puolella, mutta ei se kuitenkaan ole se minun juttu.. tokoillaan Ainon kanssa, käydään agilityssä ja aloitetaan vaikka rallytoko. Jälkeä voidaan treenata kaveriporukalla.

Valmistun jouluna ja mies keväällä, ja sen jälkeen on ihan oikeasti voidaan alkaa katsella omaa mökkiä jostakin syrjempää. Sitten on enemmän tilaa, ja meidän laumaan kyllä mahtuu ainaskin yksi koira vielä. Siihen saakka kotihoitolaiselle on paikka auki. Aamulla sängyssä pötkötellessä rapsuttelin koiria ja mietin, että sitten omaan taloon pitää hommata semmonen täysleveä sänky, että mahtuu vielä yksi koiran rotjake nukkumaan.. 120 senttiseen mahtuu vielä erinäisillä mutkilla nukkumaan kaksi ihmistä, kaksi koiraa ja kissa, mutta kolmannen koiran kanssa tekisi jo tiukkaa.. :)

Käytiin Ainon kanssa kunnon mettälenkki heti aamutuimaan, ja siitä varmaan tämä oma euforinen olo nyt kumpuaa.. :)

Tuulenpesässä

Käytiin Kainuussa mökillä yksi yö. Neljä naista ja kolme koiraa, kaikki nauttivat. Minski jäi kotia, koska ei oikein tule toisten koirien kanssa toimeen. Ja että koipi paranee rauhassa. Ainon kaverina olivat collie Figo 4v ja ehkä maailman suloisin espanjanvesikoira Tove 4 kuukautta. Kuiskuttelin Ainolle, että joskus mekin asutaan vielä noin väljästi ja metsän keskellä.

Koirapuistossa kuolakuonon kanssa

Jahkailen vieläkin kovasti koirabloggaamisesta. Kaikkea kuitenkin tapahtuu ja sattuu, joten miksikä ei. :)

Tämän kertainen ihmetyksen aihe on kolmet kakat yön aikana sisätiloihin. Siis täh? Aino oli sisäsiisti 3 kuukauden ikäisenä, toki olettaen että ulkona käytiin riittävän tiuhaan. Meillä on yökylässä kohta ekaluokkalainen tyttö, ja epäilen, että Ainon löysä maha johtuu uuden stressaamisesta. Yökyläilijä itsessään on topakka ja tottunut koiriin, mutta ylimääräinen ja erilainen vahvistus laumassa taisi pistää pakin sekaisin. Joten yöllä sitten heräsin yövieraan kuiskaukseen, että "täällä haisee kakka.."

Viikko sitten vaihdettiin Aikulta ruoka Jahti & Vahdin junnuruuasta aikuisten Kana ja riisiin. Ruuan vaihto ei varmaan vaikuta näin äkkiseltään ja viikkoa jälkikäteen. Mutta ruuan vaihtumisen jälkeen tuosta koirasta on irronnut karvaa aivan juukelisti. Vaikka kuinka furminoisi niin parissa päivässä on jo taas puolen koiran verran karvaa nurkissa, vaatteissa, ilmassa pöllyämässä, silmissä ja suussa. Seurailemme tilannetta. :)

Sukat pois jalasta!

Oli tarkoitus laittaa tämä blogi pystyyn jo syyskyyssa, kun Aino-vauva muutti meille. Että saisi kaikki tärkeät oppimiset ja kuulumiset alusta asti talteen. Ja kuinkas kävi? No, alussahan tässä vasta ollaan.

Ja syy, miksi nyt tuli tarve bloggaamiselle on se, että Aino oppi viidessä minuutissa vetämään minulta sukat jalasta! Se on kyllä jo tallentamisen arvoinen asia se. Koulutuksessa on apuna naksutin.

Istuin itse sohvalla ja laitoin jalkaan löspölleen löysän villasukan. Heiluttelin hiljaa jalkaa, jotta se olisi Ainon mielestä hiukkasen houkuttelevampi. Melko heti Aino huomasi heiluvan jalan, ja sai palkan lörpöllään jalassa olevan villasukan koskemisesta nenällä. Taisi mennä kolmesta neljään palkkausta pelkästä koskemisesta, kun Aino alkoi itse ottaa lörpöttävää sukkaa suuhunsa. Joka kerralla odotin himppusen verran kauemmin ennen palkkausta, ja pian Aino jo veti sukkaa hieman jalasta. Lopuksi palkka tuli, kun sukka oli vedetty kokonaan pois jalasta. Paljon onnistumisia, kehuja, oikeaan aikaan palkkaus ja treenausta vain sen verran, että Ainolla pysyy mielenkiinto yllä. :)


Sitten vielä inspistä tulevaisuutta varten: