Takana on kolme mahtavaa, reilu parituntista treenikertaa Valkeisjärven metsikössä. Koirakoita oli yhteensä viidestä kuuteen. Jälkeä ja harjoituksia tehtiin jokaisen koirakon tason mukaisesti. Kolmella kerralla päästiin jo pitkälle, eikä jäänyt tuntumaa että oltaisiin jääty jankkaamaan yhteen kohtaan. Yksi koirakko ajoi jäljen kerrallaan muiden katsoessa. Toisten suoritusten seuraaminen edesauttoi omaa oppimista, ja oli hienoa nähdä kokeneempien toimintaa! Treenien vetäjä oli mukava, taitava ja antoi suoraa palautetta. Puitteet oli siis kertakaikkisen kunnossa! :)
1. kerta
Tehtiin toiselle koirakolle sekä itselle jälki metsään. Ainon ensimmäinen jälki oli noin viisimetrinen suora pätkä. Nameja oli jokaisella askeleella. Satoi hiukkasen ja itikat oli riemunamme. Aino ajoi jäljen tarkasti ja sai heti juonesta kiinni. Jäljen jälkeen vähän säpsähti muita koiranohjaajia ja haukahti. Toinen jälki oli jo tuplasti pidempi suora. Hienosti meni.
2. kerta
Noin 20 metrinen U-mutka polulta metsään ja takaisin. Nameja 2/3 askeleella. Alussa Aino vähän sähelsi, mutta imeytyi jäljelle tosi kivasti. Toisten ohjaajien ohi kulkiessa Aino sai käydä hakemassa kaikilta makkarat ja lihapullat, koska ensimmäisellä kerralla oli vähän ihmisiä säpsähtänyt ja hyvin menneen jäljen voittofiilis lässähti siihen. Varovaisen uskaliaasti haki makkarat. Lopuksi harjoiteltiin esineruutua siten, että käytiin koiran kanssa kuikkaamassa mättään takana olevaa lelua. Koira otettiin lelulta pois, vietiin parin metrin päähän ja päästettiin hakemaan lelu. Aino ei hoksannut että miksi se lelu pitäisi hakea kun hän sen jo näki, kävi nuuskaisemassa kyllä lelua mutta ei minun riemuitsemisesta ja voitontanssista huolimatta nostanut sitä. No, ehkäpä kokeilemme jotakin muuta menetelmää. Treenien ajan satoi ja itikoita oli ihan maan hemmetisti.
3. kerta
Ainolle tehtiin pitkä, n. 50 m suora jälki. Nameja kahdella kolmesta askeleella. Polun ylityksessä Aino vähän haparoi ja haki jälkeä, kokeili jopa ilmavainua ottaa. Löysi kuitenkin jäljelle ja pääsi loppuun hienosti. Toinen jälki oli n. 15 m loiva U-mutka, jossa tuli metrin korkuisen "mättään" ylitys. Emännällä itsellään oli vaikeuksia tehdä jälkeä, koira ajoi jäljen muitta mutkitta tarkasti keskittyen. Taas Aino sai käydä hakemassa makkaroita toisilta ohjaajilta ja voi pojat, Aino kävi muitta mutkitta jokaisen edessä istumassa ja heiluttamassa häntää kuin supersankari, että "Mooi, meikähän oli se Aino ja teillähän oli mulle sitä namia kiitti!" Muut kurssilaiset naureskeli, että tämäkös oli se ujopiimä. Erityisesti kurssin vetäjään Aino rakastui ihan täysillä. Toko-kurssilla on sama vetäjä, joten taitaa luoksepäästävyysharjoittelut helpottua saman tien.
Palautetta ja ohjeita jatkoon saatiin vielä viimeisen kerran päätteeksi:
- Aino tekee ilosesti ja tarkasti, kehittyi kurssin aikana tosi paljon niin jäljellä kuin ihmisten kanssa
- Jatkossa pituutta jäljelle, nameja harvennetaan
- Vain yksi jälki yhtenä päivänä
- Noin yhdellä jäljellä kuudesta voisi satunnaisesti jättää jäljen päähän herkkurasian
- Keppiruutua voitaisiin harjoitella
Kurssi oli luonteeltaan tosi erilainen aiempiin, kentällä tai hallissa tapahtuneisiin verrattuna. Toisten jäljenajon aikana ehti jutustella muiden vuoroaan odottavien emäntien kanssa. Tunnelma oli rento ja kurssikaverit mukavaa sakkia. Kurssin aikana Aino oppi jäljen ja ihmisistä tykkäämisen lisäksi odottamaan autossa ja katselemaan rauhassa ja haukkumatta auton ohi kulkevia ihmisiä ja koiria. Aion kyllä jatkaa jäljen tekemistä, kertaviikkoisesti aluksi. Loppukesälle on ilmeisesti tulossa toinen kurssi, jonne taidetaan Ainon kanssa lähteä. Kyllä se metsässä touhuaminen on ihanaa, kun näkee miten oma koira nauttii ja saa itsevarmuutta toimiessaan omassa elementissään. Jälki on loistava tapa rauhoittaa ja tasapainottaa Ainoa, joka muuten on vähän herkkis ja stressierkki. Ainakin uusien ja yllättävien asioiden suhteen.
