Etäpesäkkeitä ei näkynyt keuhkoissa. Onneksi. Eikä Minskiä tarvinnut rauhoittaakaan, vaan pysyi ihan hyvin paikallaan röntgenissä kun olin sitä siellä pitelemässä. Ell kävi kahden muunkin lääkärin kanssa läpi ne kuvat ja vaikka keuhkoissa ei näkynyt pesäkkeitä, sydämeen ja henkitorven asentoon lääkärit oli kiinnittäneet huomiota. Sydän näytti suurentuneelta ja henkitorvi sydämen yläpuolella oli koholla, ehkä hieman litussa. Voi olla, että niiden välissä on jotakin kasvainkudosta joka nostaa henkitorvea, mutta todennäköisempi vaihtoehto on sydämen suurentuminen. Eli maalaiskielellä sydänvika. Minski on kyllä yskinyt aina välillä ja syliin ottaessa se välillä hengittää pihisten, mutta sen vasta nyt tajusin kun ell kyseli onko ollut oireita.

Lääkäriä edeltävänä iltana otin Minskiltä pois lopultakin sen paketin jalasta melkein kahden kuukauden hoidon jälkeen. Ensimmäisenä iltana Minski varasi jalalle jonkun verran, mutta eilen ja tänään ei juurikaan. Ell lohdutti, että kestää aikansa ennenkuin jalka vetreytyy noin pitkän paketoinnin jälkeen. Jalka on kuitenkin vinossa, varpaat sojottaa ulospäin (alemmassa kuvassa näkyy melko hyvin vasemman jalan asento). Asento tuskin siitä enää korjautuu, mutta ruokavaliolla ja rauhallisilla tassuttelulenkeillä pyritään välttämään nivelrikkoa ja luupiikkejä mahdollisimman kauan. Jalkaa varten saatiin Rimadyl-kuuri (ensin 5 päivää puolikas ja sitten 5 päivää neljäsosatabletti). Jatkossa kipulääkettä tarpeen mukaan. Minski on ollut apaattinen ja äkäinen jo jonkun aikaa, joka voi johtua sekä jalan kivusta että sydämestä. Kunhan tuo kipulääkekuuri on syöty, aloitetaan miedot sydänlääkkeet kuukaudeksi ja katsotaan, vaikuttaako ne miten pikkukoiran vointiin.

Illalla käydään lopultakin Ainon kanssa tokotreeneissä (yhdet meni sivusuun aivastelun takia ja kahdet seuraavat juoksujen takia). Ja Minskin hierontaa ja venyttelyä sitten vielä illalla.

Minski-pikkuista kyllä nyt koetellaan. Reppana. Huomasin vajaa viikko sitten Minskin masussa pieniä, nuppineulanpään kokoisia pahkuroita. Parin päivän päästä eläinlääkärissä ne paljastuivat nisäkasvaimiski. Niitä on 5-6, edessä ja takana, oikealla ja vasemmalla. Jos päädyttäisiin leikkaamaan, se tehtäisiin kahdella isolle leikkauksella jossa poistattaisiin molemmat nisärivistöt. Onhan sitä saanut itkeä ja miettiä, mutta semmoiseen päätökseen tulin, ettei pikkuisen tarvi noita leikkauksia lähteä käymään. Ei vaikka saataisiin ne ilmaiseksi. Tiistaina käydään eläinlääkärissä vielä röntgenissä, sillä haluan tietää onko keuhkoissa myös kasvaimia. Keuhkot kuulostivat hitusen ahtailta ja nyt kun olen kiinnittänyt huomiota, niin kyllä Minski yskii innostuessaan, mikä viittaisi ehkä siihen että keuhkoissa jotakin on. Tärkeintä on nyt se, että pieni saa elää loppuelämänsä onnellisena, pirteänä ja ilman kipuja -on se aika sitten mikä tahansa.

Koirat ja kissa on saaneet raakaruokaa suunnilleen kuukauden ajan aina kerran päivässä. Toinen ruoka on ollut nappuloita. Viikonloppuna siirryttiin kokonaan raakaruokintaan, aamulla raakaa liha-kasvis-puurosötköä ja illalla lihaisia luita ja rustoluita. Kuukauden aikana Aino on vankistunut ja saanut kiillon karvaan takaisin. Kirjoittelen myöhemmin enempi ruokajutuista, mm. hurjasta taistosta parsakaalin kanssa jossa blenderi sai surmansa.

Keskiviikkona päästään Ainon kanssa vihoinkin takaisin treeneihin tokoilemaan! Kävin tänään seuraamassa Rallytoko-kokeita, ja siinäpä voisi olla laji meille. Olisi kiva kokeilla myös jälkeä ennen lumentuloa, joten pitäisi alkaa Ainolle ommella jälkivaljaita. Menishän se alussa ihan noilla tavisvaljaillakin.