Tein Ainolle uuden puolikurkkaripannan reenejä varten ja valjaat muuhun käyttöön.
Tarkempia jutskia löytyy nurinpäin-blogista. :)

Käytiin Minskin kanssa Koiramarssilla, jolla jokaisesta osallistuneesta tassusta lahjoitettiin 0,5 kiloa koiranruokaa löytökoirille. Olin kyllä sitä mieltä, että Minskin vasemmasta takatassusta voisi lahjoittaa vielä pikkuisen ekstraa, on meinaan sen verta erityinen koipi. Koiria oli varmasti lähemmäs kahtasataa, huomenna tiedetään varmaan tarkempi luku.

Aino aloitti elämänsä toiset juoksut. Lenkillä kulkee nokka maanpintaan liimattuna ja merkkailee, pissailee vähän sinne ja vähän tänne. Ja jopa kuopi yksien kuspissien jälkeen, mitä ei ole ikään aiemmin tehnyt! Yritin tirskua huomaamatta, ettei tuo Aikuinen Nainen vaan pahoittaisi mieltään. Ollaan treenattu Ainon kanssa ihan lähtötekijöissään seisomista liikkeestä. Meillä (Ainolla, minähän vahtaan kentän laidalla) jää väkisellä parit tokot välistä, mutta ahkeroidaan sitten kotona.

Potilas Minski

Meistä on tullut eläinlääkärin vakiasiakkaita tänä kesänä. Kesän alussa oltiin iskän luona Kainuussa.
17. heinäkuuta kirjoitin näin:

"Minskin takajalasta meni perjantai-iltana nivelsiteet "paskaksi", niin kuin eläinlääkäri asian ilmaisi. Kintereen alapuolella on se pieni nivel, jossa pienet luut yhdistyy noihin metatarsuksiin, neljään pitkään luuhun. Jalka on paketissa ja toivotaan, että alkaa muodostua rustoa, joka jäykistää sen nivelen. Leikkaukseen ei lähdetä, vaan toivotaan että lastahoito tehoaa. Tätä eläinlääkärikin suositteli, sanoi että ikä huomioiden lastahoito on hyvä vaihtoehto. Onneksi Minski painaa reilut kolme kiloa, mikä ei aiheuta hirmu suurta rasitusta jalkaan. Ikävintä tässä on se, että Minskiltä on pentuna leikattu reisiluunpää siitä toisesta jalasta, minkä takia se on koko elämänsä pompotellut enimmäkseen kolmella jalalla. Joten nyt pitäisi oppia tukeutumaan tuohon ennestään rampaan jalkaan. Eilisen lääkärireissun jälkeen Minski nukkui ja murisi, välillä vinkui. Näkee, että jalka on varmasti kipeä! Nyt kuitenkin jo syö ja kipitti vielä keittiöön kun kuuli jääkaapin aukeavan. Nyt vaan runsasta lepoa ja hellyyttä, sekä rauhaa tuolta toheltavalta nuorikolta Ainolta.

Koiven takia on käyty nyt neljä kertaa lääkärillä. Ensimmäisen kerran tuolla Kainuussa keskellä yötä päivystyksessä, jolloin annettiin kipupiikki ja laitettiin kääre jalkaan. Eläinlääkäri luuli vielä tuolloin, että jalasta on luita poikki ja paketti ei hirmuisesti kuulema ollut tukenut kipeätä kohtaa. (Päivystyksen ell epäili vielä kohtutulehdusta (römpsästä valui jotakin eritettä rauhoituksen aikana) ja sydänvikaa, joista laittoi "lähetteet" seuraavalle eläinlääkärille.)

Seuraavana päivä Oulussa viikonloppupäivystyksessä jalka kuvattiin ja paketoitiin napakasti, jalka tuettiin leveää jäätelötikkua vasten mahdollisimman normaaliin asentoon. Kuvattiin heti uudestaan, ja jalka oli ihan karmeassa asennossa. Paketti auki, vielä tiukempi käärö päälle ja kuvat -> parempi asento, kotiin lepäämään kipulääkkeitten kanssa. Hoitoajaksi arveli 8 viikkoa lastan kanssa. Kipulääkkeitä annoin kaksi päivää ja kolmantena puolikkaan, ja siitä lähtien Minski on toipunut ihan uskomatonta vauhtia. Jalka oli vielä hieman arka, mutta ell sanoin kipu suojaa isommilta vaurioilta. Kohtutulehduksen merkkejä ei löytynyt ultralla eikä verikokeilla, samoin sydän kuulosti ihan terveeltä kun pyysin tätä ell kuuntelemaan vielä uudelleen. Onneksi meille sattui taitava ja mukava lääkäri tässä päivystyksessä, ja sama ell hoitikin koiven loppuun asti.

Kolman käynti oli kontrolli 2 viikon jälkeen. Jalan paketti aukaistiin, eikä ihoon ollut tullut painehaavoja joita ell pelkäsi tiukan lastoituksen takia. Koipi oli hieman jäykistynyt eikä lerppunut hullun lailla. Koipi paketoitiin uudestaan ja tuettiin vielä melko tiukasti jäätelötikulla. Tässä vaiheessa Minskin kanssa sai alkaa kävellä talon ympäri lenkkejä, jotta veri kiertäisi paremmin jalassa, nopeuttaisi aineenvaihduntaa ja sitä kautta jalka paranisi paremmin. Käynnin jälkeen lainasin koiran lihashuollosta kertovan kirjan ja olen hieronut Minskiä varovasti. Senkin pitäisi edistää aineenvaihduntaa, ja ainakin Minski kovasti nauttii hieromisesta! :)

Neljä käynti, eli toinen kontrolli oli eilen, kuukausi tapahtuneesta. Minski on jo ihan oma itsensä, pompottelee reippaasti kolmella jalalla ja käyttää myös pakettijalkaa. Eilen lääkärissä taas avattiin paketti ja tehtiin uusi, ilman jäätelötikkua. Eli lasta tukee koko ajan vähemmän ja vähemmän, kuormittaa lisää jalkaa jotta se alkaisi kuntoutua. Kaikki on mennyt oikein hienosti! Minskiltä poistettiin myös hammaskiveä, jota ei ollut kuulema paljon. Ikenetkin ihan terveet. :) Kotihoito-ohjeiksi annettiin lenkkien pidentäminen hiukkasen päivittäin. Viikon päästä paketin voi itse avata ja laittaa vielä entistäkin vähemmän tukevan paketin (saatiin kotipakettiin paketointitarvikkeet). Tässä vaiheessa lenkit taas lyhennetään talon ympäri kävelyksi, sitten taas lähdetään pidentämään. Viikko vielä pidetään sitä viimeistä lastaa ja sitten kun se otetaan kokonaan pois, lenkit taas ihan lyhyeksi. Ja lenkeillä on huolehdittava, että Minski jäyttää paketoitua jalkaansa. Jalkaa voi pikkuhiljaa alkaa jumpata, jotta liikeradat laajenee. Nythän se on ollut melko tönkkönä , lonkkanivel vain liikkuu.

Että semmoinen operaatio. Hyvällä mallilla ollaan ja hirmusen onnellisena siitä, että Minski saadaan kuntoon!

Voi että, pitää sanoa että tuntuu että oon löytänyt oman paikkani koirien suhteen. Se on kodittomien koirien auttaminen tavalla ja toisella. Käykää ihmeessä tutustumassa Pelastetaan Koirat -yhdistyksen toimintaan! Meillä oli Eppu-koira pari vuotta sitten. Kirjoittelen siitä tarkemmin toisessa postauksessa. Alkukesästä pohdin jo paperikoiran ottamista, että päästään harrastamaan ja kisaamaan pk-puolella, mutta ei se kuitenkaan ole se minun juttu.. tokoillaan Ainon kanssa, käydään agilityssä ja aloitetaan vaikka rallytoko. Jälkeä voidaan treenata kaveriporukalla.

Valmistun jouluna ja mies keväällä, ja sen jälkeen on ihan oikeasti voidaan alkaa katsella omaa mökkiä jostakin syrjempää. Sitten on enemmän tilaa, ja meidän laumaan kyllä mahtuu ainaskin yksi koira vielä. Siihen saakka kotihoitolaiselle on paikka auki. Aamulla sängyssä pötkötellessä rapsuttelin koiria ja mietin, että sitten omaan taloon pitää hommata semmonen täysleveä sänky, että mahtuu vielä yksi koiran rotjake nukkumaan.. 120 senttiseen mahtuu vielä erinäisillä mutkilla nukkumaan kaksi ihmistä, kaksi koiraa ja kissa, mutta kolmannen koiran kanssa tekisi jo tiukkaa.. :)

Käytiin Ainon kanssa kunnon mettälenkki heti aamutuimaan, ja siitä varmaan tämä oma euforinen olo nyt kumpuaa.. :)

Tuulenpesässä

Käytiin Kainuussa mökillä yksi yö. Neljä naista ja kolme koiraa, kaikki nauttivat. Minski jäi kotia, koska ei oikein tule toisten koirien kanssa toimeen. Ja että koipi paranee rauhassa. Ainon kaverina olivat collie Figo 4v ja ehkä maailman suloisin espanjanvesikoira Tove 4 kuukautta. Kuiskuttelin Ainolle, että joskus mekin asutaan vielä noin väljästi ja metsän keskellä.

Koirapuistossa kuolakuonon kanssa

Jahkailen vieläkin kovasti koirabloggaamisesta. Kaikkea kuitenkin tapahtuu ja sattuu, joten miksikä ei. :)

Tämän kertainen ihmetyksen aihe on kolmet kakat yön aikana sisätiloihin. Siis täh? Aino oli sisäsiisti 3 kuukauden ikäisenä, toki olettaen että ulkona käytiin riittävän tiuhaan. Meillä on yökylässä kohta ekaluokkalainen tyttö, ja epäilen, että Ainon löysä maha johtuu uuden stressaamisesta. Yökyläilijä itsessään on topakka ja tottunut koiriin, mutta ylimääräinen ja erilainen vahvistus laumassa taisi pistää pakin sekaisin. Joten yöllä sitten heräsin yövieraan kuiskaukseen, että "täällä haisee kakka.."

Viikko sitten vaihdettiin Aikulta ruoka Jahti & Vahdin junnuruuasta aikuisten Kana ja riisiin. Ruuan vaihto ei varmaan vaikuta näin äkkiseltään ja viikkoa jälkikäteen. Mutta ruuan vaihtumisen jälkeen tuosta koirasta on irronnut karvaa aivan juukelisti. Vaikka kuinka furminoisi niin parissa päivässä on jo taas puolen koiran verran karvaa nurkissa, vaatteissa, ilmassa pöllyämässä, silmissä ja suussa. Seurailemme tilannetta. :)