Toko alo 1/6

Voi että oli kivaa! Aino oli niin taitava ja innokas!
Ainoa luultiin taas rotukoiraksi, kun on kuulema niin kaunis. No onhan se! :)

Kurssin aloitti ohjaaja, joka oli vain tuuraamassa. Taitava ja mukava ohjaaja olikin! Ainon lisäksi tokossa oli tällä kertaa vain yksi koira. Edellisistä treeneistä on puolisen vuotta ja toisten koirien ohitustreenejä ei olla aktiivisesti tekemällä tehty. Toinen koira möykkäsi alussa jonkun verran ja Ainohan vastasi samalla mitalla. Kuitenkin pyynnöstä tuli viereen ja rauhoittui kyljelleen ja selälleen köllöttelemään. Ollaan harjoiteltu rauhoittumista, ja "käy siihen" -merkillä Aino käy rennosti köllölleen kyljelleen tai vaihtoehtoisesti kääntyy selälleen rapsutettavaksi. (Tämä toimi jopa eläinlääkärin odotushuoneessa, jossa oli muita koiria!) Rauhoittumista on harjoiteltu siten, että silittelin Ainoa ja kun se itse kävi kyljelleen ja rauhoittui, olen rauhallisella ja matalalla äänellä toistellut sanoja "käy siihen". Suhteellisen vähällä vaivalla on Aino oppinut tosi tärkeän taidon!

Toko aloitettiin kahden minuutin paikkamakuulla. Aino meni leppoisasti ja varmasti perusasennosta maahan ja pysyi paikallaan koko ajan. Olin noin kahden metrin päässä. Paikkamakuu on Ainolla tosi varma, se ei kyllä siitä lähde liikkeelle. Olen onnistunut kai pidentämään paikallaolon aikaa ja etäisyyttä juuri sopivasti, sillä en muista että Aino olisi juuri koskaan lähtenyt paikkamakuusta. Pientä levottomuutta (tai tylsyyttä?) on -Aino laski yleensä pään maahan. Koska paikkamakuuta ei ole harjoiteltu kisanomaisesti pitkään aikaan, lävin palkkaamassa Ainoa etutassujen väliin ehkäpä 5-6 kertaa. Kävin palkkaamassa silloin, kun Aino piti katsekontaktia ja piti päätä koholla.

Seuraavana oli meidän (pieni) murheenkryyni, luoksepäästävyys. Aino oli aika epäluuloinen ja katseli ohjaajaa, joka kävi noin metrin päässä kääntymässä. Pysyi perusasennossa ja hiljaa minua mulkoillen, ohjaajaakin nauratti että kylläpäs se oli epäluuloinen! Helpotettiin harjoitusta niin, että ohjaaja kävi syöttämässä selkä edellä Ainolle nameja. Aikkuhan on helposti lahjottavissa, joten muutaman toiston jälkeen se oli selvästi rentoutuneemman oloinen ja häntä alkoi heilua ohjaajan lähestyessä. Aiemmin ei olla tehtykään sitä näin, vaan palkka on aina tullut minulta kun ohjaaja on ollut lähellä. Tämä oli selvästi Ainolle mukavampi tapa tottua lähellä olevaan ihmiseen. Mieluummin Aino lähtee sitten kisoissa vaikka tuomaria vastaan häntä heiluen namien toivossa, kuin paineistuu ja tuntee olonsa ikäväksi tuomarin lähestyessä.

Noutoharjoitus aloitettiin kapulan koskemisella/suuhun ottamisella naksuttimen avulla. Tämä oli meille tuttua, ja Aino pitelee kapulaa pureskelematta kolmisen sekuntia. Rajoja en ole kokeillut, vaan yritetään välttää virhesuorituksia ja ettei se alkaisi jauhaa kapulaa. Myös kapulan luovutus onnistuu tosi kivasti. Sanana meillä on "kiitos". Kiitoksen pystyy sanomaan paljon rennommin, kuin "IRTI!" Kapulan nosto onnistuu ja Aino tuo kapulan ihan minun käsiin saakka. Ja tämä koiralta, joka ei nuorena ottanut millään mitään esineitä kantaakseen. Vieläkään Aino ei välttämättä hae heitettyjä leluja takaisin ilman sanallista ohjausta. Olen opettanut Ainoa nostamaan erilaisia esineitä (kännykkä, kaukosäädin, metalliset avaimet, vaatteet, hihna) ja sanana siinä on "ota". Sillä samalla sanalla myös noutokapula nousi. :) En taida ottaa tähän erikseen mitään "nouda" -sanaa, sillä "ota" on melko vahvana Ainolla ja se tulee minultakin luonnostaan. Kotitehtävänä tässä on harjoitella sitä, että Aino on perusasennossa ja lähtee hakemaan kapulan metrin, parin päästä vasta luvan saatuaan. Takaisin kapulan voi tuoda miten vain, perusasentoa ei vielä vaadita.

Luoksetulossa Aino oikein loisti! Tämä saatiin jo loppuvuodesta tosi kivaan malliin. On se ihana tunne, kun voin luottaa koiraan. Pyysin perusasentoon, otin pannan+hihnan pois ja sanoin "paikka", kävelin noin kymmenen askelta ja käännyin. Siellä se istua törötti paikallaan. Parin sekunnin hiljaisuus ja "sivu!" iloisella äänellä. Aino singahti oikein reippaaseen ja iloiseen vauhtiin ja heivasi itsensä ilmassa metriä ennen minua mahtavalla kaarella täsmälliseen perusasentoon. Tyylipisteitä saatiin täydet pisteet kuulema. ;) Aluksi aloin opettaa Ainon luoksetulon niin, että se tulee suoraan eteen, ja siitä luvan saatuaan perusasentoon. Tuo eteentulo jätettiin kuitenkin pois, kun me ei Ainon sekarotuisuuden vuoksi voida kisata pk-puolella. Tokossa luoksetulon voi valita (ensin eteen ja siitä perusasentoon/suoraan perusasentoon).

Hyppyä harjoiteltiin niin, että ohjaaja oli namien kanssa esteen toisella puolella. Aluksi Ainolla olikin intoa ja se irtosi hypylle n. 1,5 metrin päästä esteestä hienosti ja vauhdikkaasti. Otin sitten (tyhmä minä) naksuttimen käyttöön hypyn kohdalla. Se sekoitti Ainoa, joka lähti hakemaan namia takaisin minulta. Oma virhe. Seuraavien hyppyjen aikana Aino vähän epäröi. Jatkossa hyppyyn vauhtia ja epäröinti pois, naksutinta ei tässä käytetä. Kotiläksyksi hypyn osalta tuli liikkeestä seisahtuminen, jota tarvitaan esteen toiselle puolelle pysähtyessä. Tähän saatiin ohjeet makkaraleikin muodossa. Menetelmä oli minulle tuntematon, mutta vaikutti tosi kivalta ja sillä tavalla saa suoritukseen vauhtia ja sitä kautta täpäkkyyttä. Eli ensin heitetään koiralle nami vasemmalle, sitten oikealle (koira juoksee siis edestakaisin kerran), sitten heitetään koiralle nami kohtisuoraan alakautta (sormet osoittaa maata kohti, kämmen koiraan, tämä on käsimerkki) ja yhdistetään sana "seis!". Koira pysähtyy odottamaan namia paikalleen, ja pikku hiljaa namin voi jättää pois. Koira siis seisahtaa paikalleen odottamaan namia kuullessaan "seis" ja nähdessään käsimerkin. Sitten kävellään koiran luo ja palkataan. Sekavasti selitetty, mutta tätä kyllä aletaan harjoitella!

Kerrasta jäi tosi hyvä mieli! Vaikka halli ei olekaan paras mahdollinen, niin ohjaaja oli tosi taitava ja mukava. Eri ohjaajilta saa erilaisia vinkkejä, joten koen kyllä ohjaajien vaihtelevuuden pelkkänä plussana! :) Ensi viikolla uudelleen.