Kyläilijöitä

Ystävän koira ja kissa on majailleet meillä ystävän ulkomaanreissun ajan. Nahkacollie Figo on Ainon ehdoton bff ja elo on hyvin sävyisää. Meidän riemua on rajoittanut meikäläisen karmea flunssa. Ei olla paljon lenkeille päästy, joten on jouduttu turvautumaan koirapuistoiluun.

Costia vähän jännitti Armin näkeminen, liekkö unohtunut että Armi meillä oli sijaiskodissa puolitoista vuotta sitten.

Haaveilen kyllä toisesta isosta koirasta, mutta vasta sitten kun on Minski-mummusta aika jättänyt ja lapsi on isompi. Tuleva koira on rescue tai kodinvaihtaja, siitä olen varma. Kolme koiraa on ihan liikaa, ainakin tähän rivitalokolmioon. Jos olisi se talo maalla, asia olisi vallan toinen... :) Toistaiseksi tämä kokoonpano on oikein hyvä ja on mukava palata päiväjärjestykseen tassujen määrän suhteen.

Löytöeläimiä auttamassa

Huomasin, että tästä aiheesta en ole juuri kirjotellutkaan..

Kodittomien ja löytöeläinten auttaminen on ollut haave jo pikkulikasta. Kuluneen vuoden aikana olen ihan oikeasti sitä päässytkin tekemään. Sijaiskotilaisia on ollut ensin eläinsuojeluyhistyksen kautta, ja nyt Kainuun Kissanystävien kautta. Olen ehdottomasti kyllä koiraihminen ja ottaisin mieluummin sijaiskotilaisiksi koiria, mutta kissat on alkaneet vallata alaa ja sopivat meidän elämäntilanteeseen, laumaan ja asunnon kokoon nähden paremmin tällä hetkellä.

Sijaiskotilaiset aikajärjestyksessä:

Armi

Luka

 Ruuti

Lissu

Reino

Hilla

Hertta

Kaikki ovat päässeet ihaniin koteihin. Tällä erää sijaiskotilaisia ei varmaankaan tule vähään aikaan tulevan vauvan vuoksi. Kissanystävien toiminnassa olen kuitenkin aktiivisesti mukana sijaiskotivastaavana ja hallituksessa, lisäksi otin nyt päivystettäväksi vielä yhdistyksen puhelimen. Lisätietoa meidän yhdistyksestä löytyy blogista ja kotisivuilta, jotka minun mielestä ovat raikastuksen tarpeessa ulkoasultaan.. :)

Aksaa!

Joulukuusta tähän päivään ollaan treenattu agilityä. Tai aksaa, niin kuin täällä Kainuussa sanotaan. Ohjatuissa treeneissä on käyty noin kerran viikossa, itsekseen harjoiteltu hallilla silloin tällöin. Pari vuotta sitten käytiin alkeiskurssi, nyt jatkettiin alkeis-jatkon kautta mölliryhmään. Ja möllikisoihin on tarkoitus lähteä nyt toukokuussa. Hui!

Kaikki esteet sujuu melkoisen kivasti!

Hypyt
Hyppykorkeus on n. 55 cm. Aino liitää niiden yli, on rakenteeltaan varsin mainio näin vauhdikkaaseen lajiin. Ei juurikaan tiputa rimoja. Takakierrot alkaa sujua. Esteillä eteen lähetystä olisi hyvä harjoitella, vaikka hyvin Aino jo irtoaa minusta.

Keinu
Menee jo oikein nätisti. Tulee vauhdilla, mutta hiljentää niin ettei säikähdä. Naksuttimella opetin kosketuksen kontaktialueelle, ja hyvin siihen pysähtyy. Palkkaus (silloin tällöin) tapahtuu namialustalta.

A
Tässä minun pitää vielä kovasti hiljentää Ainon vauhtia alas tullessa, ja jos siinä onnistun, pysähtyy etutassua maahan ja takatassut kontaktille. Mutta tässä on hiomista. Tarkoituksena harjoitella sitä, että Aino jää kontaktille ja voin ottaa etumatkaa tuohon vauhtitykkiin tässä kohdassa rataa.

Puomi
Vauhdilla tämäkin menee. Pysähtyy itse kontaktille, palkkaus namialustalle. Tässä sama kuin A:lla, että opetellaan Ainon pysähtymistä etumatkan saamiseksi.

Putki
Tässä harjoitellaan putkeen lähettämistä jo vähän kauempaa, vaatii vielä sen että ohjaan Ainon pitkälle putkeen ja tulen mukana. Alussa meni putket nopeammin, nyt pientä epävarmuutta on tullut.

Pussi
Pussista Aino nauttii ja menee vauhdilla! Ihan alkeiskurssista saakka on rakastanut pussia, vaikka luulin että meidän arkajalalle se olisi vähän turhan jännä.

Rengas
Tätä ollaan harjoiteltu vähiten, sillä hallin rengas oli rikki melkein koko treenikauden. Tätä pitää harjoitella ennen kisoja, sillä Ainolla on ollut aluksi tapana hypätä hyvin luovasti ties mistä välistä.

Kepit
Opeteltiin kepit kuja-menetelmällä. Hakee kohtalaisen hyvin oikean välin vaikka tultaisiin mistä kulmasta. Ohjurit on vielä käytössä joissakin väleissä, mutta tekniikka Ainolla on hyvä ja se itsenäisesti kepit suorittaa. Vaatii vielä sen, että kuljen samaa matkaa kuin Aino etenee (videolla hyvä esimerkki tästä!)

Ohjaus
Koirahan kyllä oppii esteet, mutta paljon vaikeampi on paukuttaa tämmöiselle koordinaatiokyvyttömälle oikea-eikun-vasen-ihmiselle pyörähdyksiä, kierähdyksiä ja ties mitä piruetteja ohjauksen tueksi. Ylpeänä voin kuitenkin kertoa, että kuivaharjoittelu on tuottanut tulosta ja on jo haju ja pieni osaaminen valssista, puolivalssista, pakkovalssista, persjätöstä, niistämisestä ja jaakotuksesta, joka on lemppari! Toimii meillä koiran vauhdin takia tosi kivasti.

Pakko sanoa, että on hurahdettu. Kontakti kentällä on parantunut huomattavasti, eikä se lähde haahuilemaan ratojen tai palautteen antamisen välissä kentälle, vaan pysyy sivulla perusasennossa vieressä. Aikku(kin ;)) rakastaa tuota lajia. Vauhtia riittää, ja se asettaa minulle haasteita. Aino lukee tosi tarkasti minun kehonkieltä, ja on ollut mahtava oppia vielä lisää tuosta ketaleesta, millaiset keinot siihen toimii.

Periaatteita, miten on treenattu:
- Koiralla ja ohjaajalla on kivaa. Tämä on tärkein. Helposti sorrun hinkkaamiseen ja liian suuriin toistomääriin esteiden opetteluvaiheessa varsinkin itsekseen harjoitellessa, mutta onneksi tämän olen tiedostanut. Lopetan siinä vaiheessa, kun tekisi vielä itselläkin mieli kokeilla ainakin kerran.
- Koira saa itse hiffata, mitä esteillä pitää tehdä. Eli naksuttimella ja sheippaamalla on uusia esteitä harjoiteltu itsekseen.
- Koira oppisi suorittamaan esteet itsenäisesti (pysähtyy kontaktille ilman käskyä, hakee kepeille oikean välin jne).

Vielä loppuun viimeisistä hallitreeneistä kuvattu video. Aika kivasti meillä jo menee!

Meille kuuluu hyvää!

Taukoa tämän blogin värkkäämiseen on tullut. Voisin syyttää muuttoa ja työkiireitä, väsymystä. Mutta myös laiskuutta. Ja sitä, että meille tulee ihan oikea ihmisvauva loppukesästä. Elokuussa on laskettu aika, ja raskaus on vienyt voimia, mutta myös ajatuksia kovasti vain tulevaan vauvaan. Nyt kesän ja sulan maan tullen on taas treeni-into herännyt, ja siksi tässä kirjoittelen.

Muutettiin takaisin Kainuuseen lokakuussa, ja vitsit meillä on mahtavat lenkkimaastot. Kesällä metsäpolkuja löytyy vaikka ja kuinka. Talvella hyödynnettiin ahkerasti lumikenkäreittiä, jossa sai kulkea kengillä ja koirien kanssa ihan luvalla! Harmi, ettei tullut otettua kameraa kertaakaan mukaan, sillä maisemat oli upeat.

Seuraaviin postauksiin laitan tiivistetysti meidän kuulumisia karvarintamalta.

Näin sitä löysäillään koko porukan voimin!